Helpotuksen huokaus!

Aika hurja tapaus kävi tänään. Viksu löysi aamulenkillä lähimetsästä hirven ja meni haukkumaan sitä. Se on tehnyt niin sillointällöin jos jäljille osutaan ja tulee yleensä aika nopeasti takaisin hetken haukuttuaan. Ei olla sitä siihen yllytetty mutta ei myöskään kielletty, koska Pappa on joskus jopa harkinnut ottavansa Viksun kokeeksi hirvijahtiin mukaan koska se on niin innostunut hirvistä ja haukkuu hyvin.

Tällä kertaa kävikin sitten niin että Viksu sai ilmeisesti sorkasta suoraan päin naamaa. Haukku loppui lyhyeen ja oli aika hurjan näköistä kun koira tuli yltäpäältä veressä takaisin! Koko pää oli ihan veressä ja rinnukset myös eikä siinä vaiheessa tiedetty vielä mitä sille on käynyt. Onneksi oltiin ihan kotinurkilla ja päästiin nopeasti putsaamaan koiraa ja katsomaan mitä on tapahtunut. Suusta tuli ihan pulppuamalla verta ja olin ihan varma että kaikki hampaat on irti ja leuat murtuneet ja ties mitä! Siitä olisi saanut aika järisyttäviä blogikuvia, mutta ei ihan käynyt kamera mielessä siinä kohtaa.

Viksu oli pesuhuoneessa ja koko lattia tuntui lainehtivan verta. Ulkoisia vammoja ei näkynyt mutta suusta tuli edelleen verta hurjasti. Hampaat näyttivät olevan tukevasti paikoillaan eikä se leukojaankaan aristanut. Lopulta kun se sai läähättämisen loppumaan, verenvuotokin loppui ja päästiin tutkimaan tarkemmin mikä on vikana.

Loppujenlopuksi siinä ei ollut muita vammoja kun kielessä reikä keskellä. Sillä on ilmeisesti mennyt oma kulmahammas kielestä läpi. Kielestähän tulee hurjasti verta ja siihen sekottui vielä paljon kuolaa kun se läähätti rajusti juoksemisen jälkeen ja tuntui että se vuotaa kuiviin. Ja märkä koira ja lattia vielä värjääntyi tehokkaasti sen kuolatessa.

Eli hurjasta episodista jäi loppujenlopuksi vain näin pieni vamma. ONNEKSI! Reikä on kokonaan kielestä läpi, alapuolella on oikeastaan isompi reikä. Leukojaan se antaa kosketella ihan normaalisti, hampaat on tallella eikä mitään turvotusta ole missään. Muutenkin mieleltään se oli ihan tavallinen Viksu heti kun verenvuoto lakkasi, vaikka oli saanut iskun päähän. Ja ruoka maistuu. Soitin eläinlääkärillekin mutta mitään ei tarvi tehdä koska muita vammoja ei näytä eikä tunnu olevan. Jos kieli olisi ollut halki tai repaleinen niin olisi tikattu.

Loppujenlopuksi tämä oli varmaan hyvä opetus koska näin vähällä päästiin. Toivon mukaan ei enää mene turhan lähelle haukkumaan, eikä yhtään haittaisi vaikka jättäisi hirvet kokonaan rauhaan. Mielenkiintoista nähdä mikä on reaktio seuraavan kerran hirvenhajuilla. Juuri sunnuntaina vielä sattumalta oli juttua näistä hirven ja koiran kohtaamisista kun Elsan porukat oli käymässä!

Taistelun toinen osapuoli oli reilua puoltatuntia aikaisemmin aamuhämärissä käynyt kuvauttamassa itsensä riistakamerassa. Eli tässä hän on. Aika tuoreet jäljet sattuivat kohdalle tänäaamuna. Ehkä toikin otus on saanut tarpeekseen räkyttävistä koirista tässä syksyn hirvijahdin aikana ja päätti antaa vähän takaisin.

"Oon kyllä ihan surullinen kun en tänään päässytkään agilityyn :( Kipeällä kielellä ei muka kannata mennä sinne läähättämään."
* huokaus*